Tapahtumapäivä 7.5.2010

Torstai-iltana aloitettiin koululla jo paikkojen kuntoon laittaminen. Lava pystytettiin miesvoimin ja tuolit laitettiin paikoilleen. Viimeiseksi, lähdimme vielä kolmella henkilöautolla ryöstöretkelle seurikselle. Veimme vihreän sohvan ja toisenkin sohvan bäkkärille. Ja hyvin ne autoihin mahtuivat. Ja meillä oli hauskaa, rikostoverini Hanna Kaisa ja Santtu. :)

Egoeimi tuli yöllä yhden ja kahden välissä, jolloin Jyrki soitti mulle, ja yritin mahdollisimman hyvin antaa vaikutelman, etten ollut lainkaan unenpöpperössä. En ollut lainkaan herännyt Jyrkin laittamaan viestiin Laitilasta, joten puhelu oli minulle herätys, varsinkin kun bändi oli aikaisessa, ettei herätyskellokaan ollut vielä soinut, vaikka se oli asetettu soimaan puoli tuntia ennen arviooitua saapumisaikaa. Silmät ristissä hiippailin kuitenkin keittiöön, josta nappasin mukaan eväskorin bändiläisille ja ajoin auton kanssa tien päähän odottelemaan bändiä. Takakopassa mukana olivat tyynyt, sillä Haukharjassa, jonne olin bändiä viemässä yöpymään, oli meneillään siivous, mikä tarkoitti, ettei siellä ollut vuodevaatteita. (Pieni yllätys matkan varrella) Bändillä oli sovitusti makuupussit mukana. Jyrki soitti hetken odoteltuani uudelleen, ja kysyi ajo-ohjeita: "Täällä on Ellän kukka -viitta, minne pitäisi mennä?" Suoraan vaan, suoraan vaan.. Ja viimein ajovalot näkyivät ja lähdin ajamaan heidän edellään mutkaista tietä, kohti mets-, anteeksi, Haukharjaa.

Haukharjassa jätin pojat eväineen, avaimine, ja lyhyen opastuksen saattelemana nukkumaan ja ajoin itse takaisin kotiin nukkumaan vielä muutamaksi tunniksi, ennen lopullista herätystä. Saattoi olla kyllä hyväkin, etten saanut nukkua liian kauaa, sillä muuten leukani olisi varmaan ollut vielä pahemmin jumissa. Nyt olin torstaina herännyt jumittuneeseen leukaan ja osittain jumissa se oli pari viikkoa tästä eteenpäin. Ei kannata purra hampaita yöllä yhteen, se ei ole kivaa..

Aamulla olin ajoissa koululla, ja odottelin Hannan ja Kaisan kanssa ääni- ja valomiehiä, jotka saapuivat isolla autolla ja alkoivat purkamaan tavaroitaan. Myöhemmin yönsä nukkunut bändikin saapui paikalle ja alkoi kytkeminen ja häslääminen, josta minä en ymmärtänyt mitään. Siksi kolmikkomme parhaan taitonsa mukaan järjesteli asioita poissa salista, ajoi seuris-koulu väliä unohtuneita tavaroita hakien. Osa ehti käydä ennen alakoulujen konserttia syömässä ruokalassa, loput menivät vasta konsertin jälkeen. (Oli muuten hyvää ruokaa!!) Muutama huomio koulukonserteista: älä anna koululaisten ottaa itse korvatulppia, jos haluat niiden riittävän, nauti itsekin konsertista, sinä olet järjestäjä, sinun ei tarvitse esittää, ettei kiinnosta. :)
Yläkoulun konsertin jälkeen käytiin syömässä seuriksella äitin ja Siljan tekemää ruokaa (Hyvää!!) ja bändi jäi kämppään lepäilemään. Mikä tarkoitti meille viimeisiä vapaita hetkiä laittaa kaikki kuntoon ihmisiä varten. Tunnit olivat täynnä koristelua, kylttien laittoa, sound checkiä, puheluita, ihmisten hakemista paikalle, vaatteiden vaihtamista, meikkaamista, juoksua, juoksua ja paljon myös naurua!

En muista itse konsertista kovin paljoa, muistan vain, että menin sinne ja tänne tarkistelin asioita, hyppelin lavalla puhumassa tai laulamassa. Mutta muistan, että siinä vaiheessa, kun Egoeimi soitti viimeisiä biisejään, olin hyvin onnellinen siinä lavan edessä. Olin saanut tämän aikaan ystävien ja Jumalan avulla. Olin hyvin kiitollinen siitä kaikesta. Laskin fb-statukseeni illan saldon joka näytti tältä:
seitsemän mustelmaa jaloissa, joista yks ihan jätti-iso,
yhdeksän haavaa käsistä, joista tiedän vaan puolist et mist ne o tullu,
kaks huippukipeetä jalanpohjaa ja jalkaa muutenkin, joissa on hyvin paljon kipeitä lihaksia,
yks järkyttävän kipee leuka, jonka hyvä puoli on se, ettei se kipee puoli loksu enää. Toinen kyl loksuu,
ihan älyttömän rohtuneet huulet, joiden syytä ei ymmärrä,
lukemattoman monta hyvää kokemusta ja muistoa, joista kiitos kuuluu teille, jotka sen ansaitsette,
yks hyvin kiitollinen, väsynyt, onnellinen, tyytyväinen Pipsa-Paula, joka menee tänä iltana onnellisena nukkumaan, tietäen ettei huomenna soi herätyskello, tai tartte pitää kännykkää äänellisellä, jotta herää avaamaan joillekin ovia,
sekä Suurenmoinen, Mahtava, Kaikkivoima ja Rakastava Isä, joka mahdollisti tän kaiken ja joka on luonut meidän kaikki Taivasta varten.
Lista kertoo melko hyvin tunnelmat tapahtuman jälkeen. Vielä heti illalla siivottiin koulu ja vietiin kaikki tavarat seurikselle, jossa vielä vähän lajiteltiin. Jätettiin vielä aika läjäksi, koska olimme seuraavat paikalle tulijat sunnuntaina, kun olisi Tehtävä vastaanotettu. Koulua siivotessa ja autoa lastatessa ainakin minulla oli hyvin hauskaa, juostessa ovesta ulos, hypätessä Egoeimin auton ja peräkärryn välistä ja heittäessä tavarat sisälle autoon.

Lauantaina ei tarvinnut herätä, (paitsi että heräsin, koska ihana aino oli yötä ja tarvitsi kyydin bussille ja käsimme isin kanssa samalla hakemassa sermit pois ja unohtuneen kansioni) Ja sunnuntaina ihana TV-ryhmäni alkoi jo suunnitella ja miettiä ensi vuotta. :) Tästä kuullan vielä!